Jstas että se onkin Martan (isoisoäitinsä näköinen)

Onnittelut myös Elsalle (Grapevine Lullaby) Rajamäelle sekä Karvisen perheelle.

Suurilla koirilla on oma taivaanpelto

hyvin lähellä entistä maailmaa,
yhden henkäyksen päässä,
yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin,

aivan lähellä, ihmiseni,
niin lähellä,
että joskus minä käyn luonasi,
pelmahduksena hiekkakuopan reunalla,
kosteana kosketuksena poskellasi,
lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä,
hännän heilahduksena näkökentän laitamilla,
juoksevan koiran vapautuneessa riemussa,

enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni,
sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä,
ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää,
vaan minä odotan sinua
sellaisena kuin sinä minut muistat parhaina aikoinani,

minä odotan sinua,
joten älä huoli, ihmiseni,
me tapaamme vielä,
maailman häviävissä hetkissä,
suurten koirien taivaanpellolla.

(runo ei ole kirjoittamani vaan tekijä on tuntematon)



Siinä minä koiria uitin tienvarren ojassa, oikeen kirkkaassa vedessä.
Tosin se veden kirkkaus oli ihan eriasi kuin se kuinka mutaiset koirat loppujen lopuksi olivat.
Kattelin siinä että mikäs johdon pätkä se siinä veden reunalla pilkistäää..
PERKELE! Käärme!
Kuollut sellainen onneksi kuten lähempi tutkiskelu selvensi asian.
Googlettamalla selvisi että taitaa olla aspiskyy joka on suomen kyytä myrkyllisempi (lähde Wikipedia), tai sitten tuo on ollut pensaskäärme....

Onneksi puutarhassa on letku ja sain koirat putsattua.

Kotiportilla ja kuten taustalla näkyy... vastaanottokomitea oli odottamassa ;)



Ripijalkaa vuohet hypähtävät kaiteelle katselemaan kun me menemme.




Aamu pissa/kakka lenkillä oli sopivaa (kuuden aikaan).
Kymmenen aikaan alkoi tulla jo kuuma.
Yhdeltä on siis aivan turha lähteä täältä laaksosta kävelemään tuota vuorenrinnettä.
Puolituntia ylöspäin ja vähintään vartissa tultiin alas. Ymmärrän miksi siestan aikaan levätään.
Niin mekin jatkossa.

Illalla viideltä päästiin vasta lenkille. Puolitoista tuntia kapeaa vuoripolkua. Helkatinmoinen hiki tuli.
On muuten melkoisen kapoista kohdata lenkkeilijä tuolla. No me kohdattiin ja ketään ei pudonnut rinnettä alas.

Koirat ruokittu ja itse noooo..... syön juustoa, suklaata ja banaania.
Tein niin paskaa pastaa että en tiiä viittinkö antaa edes koirille.

Taidan mennä kylpyyn kera kirjan.

Ai niin olinhan minä eilen Bernardin ja Carolen luona syömässä ja Jussi pääsi leikkimään jackrusselin kanssa varsin vauhdikkaasti.