Kasvattini,
suru on suuri
17.3.2010 - 13.6.2012

Osanottomme Sadulle ja Armille.

Suurilla koirilla on oma taivaanpelto

hyvin lähellä entistä maailmaa,
yhden henkäyksen päässä,
yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin,

aivan lähellä, ihmiseni,
niin lähellä,
että joskus minä käyn luonasi,
pelmahduksena hiekkakuopan reunalla,
kosteana kosketuksena poskellasi,
lämpimänä välähdyksenä vieraissa koiransilmissä,
hännän heilahduksena näkökentän laitamilla,
juoksevan koiran vapautuneessa riemussa,

enkä minä sure kuten sinä, ihmiseni,
sillä kaipuun tuska ei voi koskea minuun täällä,
ei mikään maallinen kipu tavoita minua enää,
vaan minä odotan sinua
sellaisena kuin sinä minut muistat parhaina aikoinani,

minä odotan sinua,
joten älä huoli, ihmiseni,
me tapaamme vielä,
maailman häviävissä hetkissä,
suurten koirien taivaanpellolla.

(runo ei ole kirjoittamani vaan tekijä on tuntematon)