Omistaja Saana Jokiranta

Kiitos  kuvasta.

yrityksen puutteesta ei Toivoa voi ainakaan syyttää. Laittaminen olikin sitten "vähän niin ja näin"

Aamupäivällä Jussilla oli treffit Suden kanssa (ja parin muun tytön)

Toivon tyttöystävä kävi nytkytettävänä.
Neljän koplan kanssa järvilenkki, upeaakin upeammassa ja ihanassa kelissä. Mee laik
Potilaalta, sairaslomalaiselta (eli Reinolta) poistin eilen tikit. Turvotusta ja hieman muutamassa kohdassa tulehduksen näköistä.
Onneksi on vielä antibioottikuurilla. Ulkoilut tehdään vielä liki viikon verran hihnassa.

Grillikausi avattu ja makkarat nautittu meidän pihalla

Poikakissat pääsivät ulos kuvattavaksi.

FI'Louhelan Leyland - Lauri 7 kk

FI*Grapevine Plum - Ville 2 vuotta

Jussi tuurasi eilen Reinoa treeneissä.
Jussikin on saanut nyt ihka ensimmäisen kirjallisen "koepaperin", aiheena meillä oli meinaan suorittaa liikkeet kuten kokeessa.
13 viikkoinen oli taitava ! Pisteet ilmoitan kun kaivan paperin repusta.

Jussin mielestä parasta treeneissä taisi kuitenkin olla 17 viikkoinen cane corson pentu Jade.
Riemu oli molemmin puolista. Voi noita pentuja, liikuttavan suloisia.

Kivat treenit (taitavan pikku kaverin kanssa) mutta kyllä on ihana päästä ensi viikolla Reinon kanssa hommiin.

Rauha oli perjantain äitini luona lenkkeilemässä ja varaus tehtiin kotiin noudettaessa, tällekkin päivälle.
Rauha on onnentyttö.




 

Olmo (Grapevine Mountain Spirit) ja Alma (Sorman Darling)

Ihanat

Kuva Heidi Nieminen

ihan hyvin mahtuu...

Kukkuu

Kuva Essi Vuohu

Kennel Sorman

Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.
Essin sanoja kuitenkin lainatakseni "puoli metriä lunta + 1 km kävelyä + 1 h kulutettua aikaa + borzoin pentu + bernhardinkoiran pentu".
Matkassa oli myös kaksi aikuista borzoi narttua.

Kiitos Essille ulkoiluseurasta.

Aamusta kiersinkin järvilenkin, sen 6 km.
Iltapäivästä Toivon tyttöystävä tuli käymään.... pentujen hankinta mielessä

n. 13 km ja Toivo vaan vetää!
Ei haittaa lumi, oksat eikä pienemmät puun rungot. Hiki päässä tarvoin perässä Rauhan kanssa.
En edes raaskinut laittaa Rauhaa vetokaveriksi tuon "veli pontevan" kanssa.



Käsistä karkaamisen jälkeen jouduin sitomaan ylimääräisen taluttimen rekeen ja itseeni .
Sieluni silmin jo kuulin itseni soittavan Petterille "sinne se meni, reki perässä" ....

Kivaa oli ja ainakin minä olen uuvuksissa.

Annoin kun pyydettiin.

Sveitsin kansalliskoira

Kannattaa katsoa linkki, siellä on upeita otoksia

Merci Sylvie Bazzanella