olipas rankkaa, valvominen "liki aamutunneille" ei todellakaan ole enään kovin helppoa. Tai kyllä valvominen vielä menee, mutta se seuraava päivä   .
Että kiitos vaan Satu ja Santtu.

Urheasti suoriuduimme Petterin kanssa kera Rauhan ja Toivon iltapäivällä naksuttelemaan Annan johdolla. Ja kyllä kannatti. Ipanat olivat niiiiiiiiin taitavia.
Rauhan nostaa, pitää (purematta) ja tyrkyttää noutokapulaa. Osaa hienosti istuutua parin metrin päähän (aina ei tarvitse tulla minun sivulle).  On se vaan taitava .
Toivokin on hokannu naksuttelun idean, itkemättä ei voi enään olla portin takana... "Mun vuoro, mun vuoro - eikö olekkin jo mun vuoro". Suloinen poika.
Kyllä olikin hyvä mieli harjoitusten jälkeen. Kiitos taasen Annalle.

Lauantaina saimme perinteitä noudattaen kulkea Klaukkala Cityssä 7.7 km (äidilläni on kilometri mittari) EIKÄ YHTÄÄN muuta koiraa nähty. Uskomatonta, edelleen. Kiitos lenkkiseurasta äidilleni.

Muilta osin normiliikuntaa - koirilla. Ei minulla, olen ollut niin reipas ja se kanssa tuntuu.

tässä se sitten on:

päätös reen ostamisesta syntyi kyllä jo koeajon jälkeen. Myyjänkin kanssa pääsimme sopimukseen hinnasta. Kiitos Satu.

Aamupäivälenkkeilyä koko porukan kanssa kuopalla, ja kyllä tota lunta on. Koirat saavat todellakin rämpiä vaikka eivät tappijalkoja olekkaan. Upeeta.
Reki harjoittelua. Ensi yksitellen Rauhan ja Toivon kanssa. Tyyne ja Pirkkokin pääsivät kokeilemaan , yhdessä.
Martta taisi kyllä hieman pahoittaa mielensä kun hän ei päässyt... katseli vain portin takana kun muut vetivät... Täytynee ensi kerralla valjastaa ja antaa vetää ihan vähän, reki on niin kevyt että ei edes taatusti huomaa. Mutta pääsee suorittamaan "tärkeätä tehtävää". 
Rauha ja Toivo vetivät n. 800 m ja muutaman satametriä laukalla - voi sitä vauhdin hurmaa. Harmi että jouduin toppuuttelemaan kun tuli autotie ja piti kääntyä takaisinpäin.
Palkaksi vielä piputusta lumihankeen, kaikille.

Iltapäivälenkille vielä Pluto labbiksen ja Terhin seurassa. Ja totta tosiaan lunta on metsässäkin, kaikki polut taas aivan ummessa. Polut taitavatkin olla amatöörejä varten...
Kiitos lenkkiseurasta.

Rentoutujan nimeä ei varmasti tarvitse erikseen mainita

Eilisestä päivästä ei sen enempää, osteopaatti teki oharit.
Onneksi minulta katkesi vain verisuoni sormesta eikä päästä.


 

aamusta haimme reen kotiin. Ihan aluksi koekäyttön ja päätöksen ostamisesta voin tehdä myöhemmin.
Ensi ulkoilua hiekkakuopalla joka on kylläkin nyt lumikuoppa. Aivan valtavasti ihanaa pehmeää lunta.
Tyyne on jälleen aivan mahdoton tuon juoksun jälkeen, yrittää astua aivan kokoajan Toivoa.
Kotona Toivo saakin olla edelleen työhuoneessa - rauhassa. Mielellään sinne meneekin, pehmeä sohva hyvä näkyvyys ja seuraa.

Rekeen totuttelu sujui varsin mallikkaasti. Ensin Rauha, alkuhankaluuden jälkeen kulkikin liina melko tiukalla. Mutta eihän minun tarvitse kuin aivastaa niin neiti on vierelläni, kuin kysyen "mitä nyt?" hassu tyttö.
Toivon kanssa sujuikin kuin  vanhalta tekijältä konsanaan. Ei tainut aluksi edes huomata että vetää jotakin perässään.... rekeä ja minua.
Petterin huokuttelulla Toivo vallan villiintyi ja pääsin kokemaan vauhdin hurmaa. VAU! Rekikin meni mutkan sladissa .
Ei muuta kun molemmat liinaan kiinni ja Petteri jalaksille  ja minä kulkemaan edellä. Voi juma että ne vetää. Ei nyt millään husky innolla mutta kuitenkin.
Toiveena onkin että saamme tästä mukavan lisän talviliikuntaan ja pääsemme moottorikelkkauria pitkin retkeilemään. Edes hissukseen.
Mittatilaus huskyvaljaat tilaukseen ja harjoittelu jatkukoon vielä noilla normivaljailla. 
Lisäyksenä vielä - olen intoa täynnä kuin pieni orava . Hi hii.

Klikkeritreenit tähän päälle. 
Pirkko ja kosketus alusta.




Noutokapulan nostoa (ilme puhukoon puolestaan)


Kiitos 


Seuraamista


Kauko käskyjä    Maahan, Seiso, Istu





 

Toivo harjoitteli katsekontaktia ja sivulle tuloa.
Rauhan kanssa jatkoimme noutokapula harjoituksia.

Kotona odottikin sitten lumityöt.
Nyt on meillä kaikilla vatsat täynnä ja lattiat täynnä reporankoja koiria.

Meidän Maire osaa läähättää, samalla lailla kuin koirat - suu auki ja kieli ulkona. L I I K U T T A V A A.

ei tule toistaiseksi meille eikä kaupalle. Toivo ei ollutkaan synnynnäinen juoksumaton käyttäjä . Pitäisi vissiin hieman harjoitella.
Sen sijaan ostin itselleni vuoden kuntosalijäsenyyden jotta jaksan juosta koirien kanssa.

Harmittelin kun koirille ei myydä raskaustestejä, onneksi Pirkko osoittikin torstaina huonovointisuuden merkkejä .
Ajatella että sitä voi ilahtua toisen pahoinvoinnista...

Tänään jo perinteeksi muodostuneella lauantailenkillä äidin ja tyttöjen kera. Kilometrimittari näytti 5,5 km, ihan hyvin äitini jaksoi flunssasta huolimatta. Reipas tyttö . 
Kiitos lenkkiseurasta ja Tyynen taluttamisesta.

Huomenna alkaa rekiretki !!!!!!!
Siitä sitten myöhemmin lisää. 

ajattelee taatusti Toivo ja itkee päälle. Aamulla esitti hienon ulvonta serenaadin Tyynelle. Tyynen erossa pitäminen Toivosta on melko haastavaa...

Nyt on popkorn kone ostettu ja jo koekäytetty. Samoin 3 kg porkkanoita höyrytetty.
Kävelin Rauhan ja Toivon kanssa Sääksin uimarannalta jäätä pitkin kotiin. Aivan mahtava ilma vaikka mittari näyttikin -20 C.
Petteri tulikin meitä muiden tyttöjen kanssa vastaan.

ja sit me oltiinkin melkein kotona... meijän poikia

Tyynen paino on pumpsahtanut huippulukemiin. Onhan Tyyne ollut pentujen jälkeen kokoajan "liian paksu perhoseksi", tälläistä tulosta en olisi IKINÄ osannut kuvitella.
Tänään alkaa dietti. Liikuntaa en ehkä pysty varsinaisesti lisäämään - laatua kylläkin. Hilputusta, hilputusta.
Light ruoka on kuulunut valikoimaan vaan eipä ole auttanut. Tänään haetaan porkkanaa ja popkornia. Ja vahditaan entistä tarkemmin että ei pääse Martan kupille.

Eilen iltalenkillä törmäsimme pitkästä aikaan Rauhan rakkaseen rymykaveriin, Pluto labbikseen.
Voi sitä vauhdin hurmaa . Terhi lähti vielä kiertämään meidän kanssa järvilenkin joten iloa ja riemua riitti pitkäksi aikaa.
Juoksuinen Tyyne ei ollut Plutolle järin suuri ongelma, Rauhan kanssa on paljon kivempaa. Tyyne tosin teki kaikkensa jotta Pluto huomaisi......
Kiitos Terhi ja Pluto, pari tuntia vierähti rivakasti.

tänään Fergussonin Annan johdolla naksuttelu treenit työpaikallani. Innokkaiksi oppilaiksi pääsivät Rauha ja Toivo.

ja sitten hyytyi kameran akku, ihan vain virran puutteeseen ei kylmään.
Petteri otti Toivon kanssa kontakti harjoituksia.
Ensi viikolla uusiksi. Kiitos Anna.

Äitini kanssa eilen Klaukkala City lenkillä pyöräteitä pitkin - koko kahden tunnin lenkillä ei tullut vastaan yhtään koiraa ! Uskomatonta.
Saattanee olla että -19 C pakkanen hieman karkoitti ulkoilijoita. 

Rentoilua kotona
  

taas on viikonloppu tuloillaan. Viikonloppu on aina viikonloppu vaikka yleensä lauantait olenkin töissä.
Petterin äiti oli alkuviikon kyläilemässä - mukavaa kun olit. Tervetuloa toistekkin.
Kuvat ovatkin hänen ottamia.

Kyllä minä siellä kuvassa koirien kanssa olen...

Minä ja Martta toivotamme kaikille oikein mukavaa viikonloppua. Ulkoilkaa ja reippailkaa.

Nämä kuvathan ovat "MEIDÄN takapihalta" .

On muuten pikkasen hankalaa olla tässä koneella kun kaksi bernhardinkoiraa on tunkenut itsensä työpöydän alle...

Martta on ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä että Toivo kuuluu nyt perheeseen - korvien pesu on alkanut. Ja nuorimies osaa jo ihan itse mennä Martan eteen maate odottamaan. Liikuttavaa sanon minä. 

nyt on tutkittu vaikka on jo hutkittu .
Pirkko ja Toivo olivat tänään silmä-, polvi - ja sydäntutkimuksessa.
Molempien osalta sydäntutkimus - terve, ei sivuääniä.
Molempien osalta polvitutkimus - terveet, molemmat polvet ovat kliinisesti terveet
Pirkon silmätutkimus entropion (silmäluomen sisäänpäin kiertyminen) - epäilyttävä* 
Toivon silmätutkimus entropion (silmäluomen sisäänpäin kiertyminen) ja ektropion (silmäluomen ulospäin kiertyminen) - epäilyttävä*

* "epäilyttävä": eläimellä todettu vähäisiä rodulle tyypillisen perinnölliseksi epäillyn silmäsairauden oireita. Oireiden kehittyminen vahvistaa diagnoosin. 
Tutkivina eläinlääkäreinä toimivat Per ja Lotta Axelson

Tänään oli myös Pirkon ja Toivon pesupäivä.
Toivon pesuhuoneeseen saaminen ei ollut juurikaan sen helpompaa kuin viimekerralla. "Pikkupojat eivät vain tykkää kylpemisestä"
Melkoisen hauskaa piilokamera kuvaa olisi jälleen saatu - ensin yritetään vauhdilla, vähän väkisin, makkaralla ja juustolla, lepertelyllä ja maanittelulla, istutaan ja odotetaan.
Loppujen lopuksi rintakehän alta kiinni ja kantamis-raahauksella poika oli kylpyhuoneessa. Peseminen sinänsä ei ole ongelma eikä föönaaminen. Ja kaiken tämän jälkeen kylpyhuoneeseen voi tulla ihan vain töllistelemään kun minä olen suihkussa....

tyttöjen kanssa järvilenkki, 6,5 km kun kiertää hiekkakuopan kautta .
Yhteiselo juoksuisten narttujen ja yhden uroksen kanssa on sujunut yllättävän hyvin. Olimme varautuneet huomattavasti rankempaan aikaan. Ehkäpä seuraavat juoksut kertovat vasta totuuden.... 
Toivo on astumisen jälkeen nukkunut kolme yötä (ja kolme päivää) erillään Pirkosta. Yöt Pirkko ollut meidän kanssa yläkerrassa ja päivät Toivo minun ja Rauhan kanssa töissä. Illat on pidetty porttia työhuoneessa ja vaihtelevasti tytöt tai Toivo erikseen. Illalla kun on valot sammutettu on täällä aivan hiljaista, vain koirien kuorsaus kuuluu.
Kaikesta huolimatta ulkoilutan vielä erikseen koska ulkona Toivo kyllä pomppaa Pirkon selkään ja toistaiseksi Pirkko ei sano mitään.

Järvilenkin jälkeen Toivolle reppu selkään ja suuntana kauppa. Reippahasti poika kantoi kaikki ostokset kotiin. Ja reippaasti jaksoin minäkin kävellä.

Repussa oli kyllä melkoisen paljon muutakin kuin vessapaperia.

Uni maistui uurastuksen jälkeen. Petteri kun oli naksutellut Toivolle meidän muiden ulkoillessa.

Kuva on uudesta työhuoneesta.