töitä viittis tehdä. Olisi niin paljon mukavampaa olla vaan kotona koirien kanssa. Mutta pakko mikä pakko.

En sitten mennyt sinne Hyvinkään koirakerhon treeneihin ei ne kyllä tiistaina olisi ollutkaan vaan eilen keskiviikkona. Tuntui niin vaikealta löytää se oma ryhmä ja kun treenit on alkanut jo elokuun alussa.... Niin Rauhalla oli silloin juoksu. 

Tyynen kanssa piha treeniä.
Noutoa naksuttelulla. Ruoka oli palkkana ja hassu tyttö vei kapulaa useamman kerran ruokakupin liki eikä minulle. Onnistuihan se lopulta ja palkaksi tuli ruhtinaallisesti broilerin sydäntä.
Kaukokäskyt ja avot, toimii entiseen malliin eli nopsasti ja tarkasti. Palkkana ruokaaaaaaa ... siitä Tyyne tykkää (ja se kyllä huomaa).

Täytynee alkaa syöttämään Martta ja Tyyne aamuisin hieman erillään. Tyyne on niin salaman nopea oman ruuan syöjä että syö sitten Martankin (ruuan siis)  jos ei kerkeä väliin. Marttahan ei muuta kun tekee hieman tilaa että mahtuvat molemmat, höpsö.

Rauha pääsi eilen ihan yksityisulkoilulle, meidän kanssa sienestämään. Seuraa minua vapaana kuin "hai laivaa". Mä olen niin ylpeä. Ei mene ihmisten eikä toisten koirien luokse ilman lupaa. Plutoa, Alfia ja Terhiä sentään tervehdittiin, ihan luvalla. Ja Rauha harjoittelee puhumista. Korkealta ja kovaa. Ei ikinä uskoisi että semmoisia ääniä voi lähteä tuosta koirasta. Meidän älämölöttäjä.

Tuleekohan Pirkon lihasvamma ikinä kuntoon? Huolestuttaa, ontuu vieläkin. Mitä ihmettä minä voisin tehdä? 
Tapaturmahan sattui kuitenkin jo 6 pvä toukokuuta ja fysioterapiassa ollaan säännöllisesti käyty.
Pirkkohan kuvattiin kauttaaltaan 7 pvä toukokuuta joten siltä osin kaikki on ok.  
Pirkkoa itseään ei "pikku ontuminen" näytä haittaavan. Onneksi.

Ei mutta nyt sinne töihin.