maanantai aamusta (en kylläkään kukonlaulun aikaan) suuntasin Sadun luokse Kylmäkoskelle kera Reinon.
Ihan lähdin melkein extempore minilomalle VAIN yhden koiran kanssa.

8 vuotta meni kun viimeksi olen ollut hevosen selässä. Ei pelottanut eikä hirvittänyt, olihan kyseessä Sadun "My little pony" Iita.
Luxus hevostelua maneesissa. Oih ja voih sitä vauhdin hurmaa .
Omat jalkani eivät vain jostain syystä toimineet miten olisin niiden halunut toimivan, melkoiset makaroonit.
Nyt kyllä tiedän ja etenkin tunnen reisieni olemassa olon.
Kiitos Satu

Ilta menikin lörpötelessä ja koiria ihastellessa (ja kilpaa kehuessa ). Ja pilkkopimeässä metsässä samoillessa.
Aamusta lenkille ja löytyy niitä peuran raatoja muistakin metsistä, tällä kertaa 4 kpl. Melkoisen tuoreita.
7,5 km taittui ja kengätkin pysyivät kuivina, suorämminästä huolimatta.

Kiitos minilomasta ja rapsutukset kauniille sekä viisaille; Armille ja Saimalle.
(valitettavasti valokuvat jäivät kaunottarista nyt ottamatta).

Illalla Petterin ja koko lauman kanssa Tornimäkeen lenkkeilemään ja hakemaan kissoille ruokaa.
Aamuksi ei olisi ollut enään murun murua eikä purkin purkkia . (oliko se niin että suutarin lapsilla ei ole niitä kenkiä).

Nyt suoriutumaan ja suunnittelemaan Juhlia.