KANTAJAN VAATIMUKSET

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan maksamaan hänelle

1) koiranpennun noutokustannuksina Pohjois-Ranskasta 1 724 euroa sekä

2) koiranpennusta maksettuna kauppahintana 1 400 euroa sekä

3) hotellimajoituksesta 60 euroa,

kaikki edellä mainitut summat laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 4.11.2010 lukien sekä

4) oikeudenkäyntikulut 5 442,75 euroa laillisine korkoineen 30 päivän kuluttua tuomiopäivästä lukien.

Perusteet Kantaja ja vastaaja ovat sopineet ensin alustavasti ja suullisesti siitä, että kantaja saa vastaajan omistaman bernhardinkoiranartun pentueesta yhden koiranpennun itselleen. Tällöin ei ole sen tarkemmin sovittu mahdollisesta kauppahinnasta tai muista yksityiskohdista.

Kantaja ja vastaaja olivat sopineet, että kantaja tulee avustamaan synnytyksessä. Kantaja oli ollut synnytyksessä läsnä. Synnytyksen yhteydessä vastaaja on nostanut yhden pennuista ilmaan näyttäen sitä kantajalle sekä paikalla olleelle eläinlääkärille sanoen "Tässäkö on puhuttu Lahja-koira". Kantaja on vastannut tehtyyn suulliseen tarjoukseen välittömästi myöntävästi, jolloin asianosaisten välille on syntynyt velvoiteoikeudellisesti sitova kauppasopimus.

Synnytyksen jälkeen vastaaja on todennut, ettei kantajan tarvitse maksaa pennusta muuta kuin sen rekisteröintimaksu. Kantaja on suostunut kaupan ehtoihin, mutta on halunnut maksaa koirasta 500 euroa. Vastaaja on hyväksynyt vastaehdotuksen, jolloin asianosaisten välille on syntynyt oikeudellisesti sitova molemminpuolinen sopimussuhde; vastaajalle pennun luovutusvelvoite ja kantajalle 500 euron maksuvelvoite.

Sopimuksen sitovuuden periaatteen mukaisesti molempien osapuolten tulee pitää kiinni sopimuksesta ja sopimusta rikkova osapuoli on velvollinen korvaamaan sopimuksen toteuttamatta jäämisestä aiheutuneet kustannukset kauppalain mukaisesti. Suullinen sopimus on koiranpennun kaupassa yhtä velvoittava kuin kirjallinen sopimus. Oikeustoimilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan suullisesti tehtyyn tarjoukseen on, jos se hyväksytään, heti annettava vastaus.

Kantajan ja vastaajan välillä on aiemminkin toimittu siten, että kantaja on avustanut synnytyksessä ja avustaminen on huomioitu koiranpennun kauppahinnassa (kirjallinen sopimus 16.9.2007). Tällöin kantaja on saanut 23 euron rekisteröintimaksua vastaan vastaajalta aiemmin suullisesti sovitun mukaisesti yhden pennun omistukseensa.

Kantaja on ollut pakotettu hakemaan vastaavan pennun Pohjois-Ranskasta, koska vain siellä on laadukkaita bernhardilaiskoiria, jotka ovat vastanneet saamatta jäänyttä pentua.

Koiranpennun noutokustannukset muodostuvat seuraavasti: matkakulut Rautakoski - Vuosaari edestakaisin 95 km per sivu = 190 km sekä edestakainen laivamatka Pohjois-Saksasta koiran noutopaikkaan Pohjois-Ranskaan kaupunkiin nimeltä Essbach au VaI, matka edestakaisin 1 730 km, yhteensä 1 920 km eli 864 euroa; edestakainen laivamatka Vuosaaresta Travemündeen ja takaisin, hyttimajoitus ja auto, yhteensä 900 euroa eli noutokustannukset ovat yhteensä 1764 euroa.


VASTAAJAN VASTAUS

Vastaaja on vastustanut kannetta ja kiistänyt kantajan vaatimukset perusteeltaan ja määrältään. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 7 159 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet Osapuolet ovat neuvotelleet koiranpentua koskevasta kaupasta, mutta neuvottelut eivät ole johtaneet sopimukseen. Vastaajalla on ollut sopimusvapautensa nojalla oikeus kieltäytyä solmimasta sopimusta ja hänellä on ollut hyväksyttävä syy vetäytyä sopimusneuvotteluista, koska kantaja oli käyttäytymisellään synnyttänyt vastaajalle perustellun epäilyn siitä, että kantaja ei kykene asianmukaisesti huolehtimaan koirasta. Molemmat osapuolet ovat käyttäytyneet siten, ettei sopimusta ole syntynyt. Osapuolet olivat erimielisyyden jälkeen keskustelleet siitä, myykö eli solmiiko vastaaja kauppasopimuksen kantajan kanssa. Kantajan kirjelmissä oli vastaajan sanottu muun muassa todenneen, että hän kieltäytyy enää neuvottelemasta asiasta ja että hän ei myy pentua. Vastaaja on todennut, että katsotaan asiaa myöhemmin.

Osapuolten sopimusneuvottelut eivät ole saavuttaneet riittävän yksityiskohtaista tasoa, jotta neuvottelun voitaisiin katsoa muodostavan myöskään suullista aiesopimusta.

Vastaajan toteamusta "Tässäkö on puhuttu Lahja-koira" on pidettävä ns. retorisena kysymyksenä, jonka ei voida tulkita olevan oikeustoimilain tarkoittama tarjous. Sopimusta ei ollut syntynyt synnytyksen yhteydessä.

Kantaja on itse tarjoutunut avustamaan eläinlääkärin tekemässä keisarinleikkauksessa, mutta siitä ei ole sovittu mitään korvausta. Synnytyksen jälkeenkään ei ole sovittu 500 euron kauppahinnasta eikä tehdyn työn vastikkeellisuudesta.

Vaatimukset ovat liiallisia, koska vastaavanlainen koira olisi ollut hankittavissa myös Suomesta noin tuhannen euron kauppahinnalla. Joka tapauksessa vaaditulla vahingolla ei ole syy-yhteyttä väitettyyn sopimusrikkomukseen. Vahingon määrä olisi enintään rajoittunut vastaavanlaisen koiran hankkimisesta Suomesta noin 1 000 eurolla, jolloin kantajalle aiheutunut vahinko olisi ollut 500 euroa.


KANTAJAN LAUSUMA VASTAAJAN VASTAUKSEN JOHDOSTA

Kauppasopimus ei ole jäänyt neuvotteluasteelle. Vastaajan vetäytyminen neuvotteluista hyväksyttävästä syystä ei pidä paikkaansa.

Kumpikaan osapuolista ei ole käyttäytynyt siten, ettei sopimusta olisi syntynyt vaan päinvastoin siten, että heidän välillään on ollut sitova kauppasopimus koiranpennusta.

Kysymys ei ole ollut aiesopimuksesta vaan koiranpennun siirtymisestä kantajan omistukseen. Aluksi jonkinlainen aiesopimus on ollut siitä, että kantaja saattaisi saada vastaajalta koiranpennun ja osapuolten välillä on ollut tästä konsensus. Vastikkeesta on sovittu viimeistään synnytyksen jälkeen.


TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

1. Arja Tuulikki Tervakorpi todistelutarkoituksessa
2. Todistaja Satu Halonen
3. Todistaja Ahti Esko Olavi Tervakorpi


Vastaajan henkilötodistelu

1.Tanja Sillanpää todistelutarkoituksessa
2. Todistaja Petteri Tanskanen
3. Todistaja A***** R*****
4. Todistaja Taina Nygård


TUOMION PERUSTELUT

1. Asian taustaa Sillanpään omistamana bernhardinkoira on synnyttänyt pentueen 17.3.2010. Tervakorpi on ollut mukana synnytyksessä, jossa on ollut läsnä myös eläinlääkäri Satu Halonen.

Asiassa on ollut riidatonta, että Tervakorpi on ilmaissut kiinnostuksensa yhdestä pentueen pennusta ennen pentueen syntymää. Osapuolilla ei ole ollut erimielisyyttä siitä, että sopimusta ei ollut syntynyt eikä sitä ollut voinut syntyäkään ennen pentueen syntymää. Osapuolet olivat aiemmin tehneet kaupan toisesta koiranpennusta 23 euron rekisteröintimaksua vastaan kirjallisella sopimuksella 16.9.2007.

Asiassa on riidatonta, että Sillanpää on synnytyksen yhteydessä nostanut koiranpennun ilmaan ja sanonut "Tässäkö on puhuttu Lahja-koira". Tervakorpi on tarjonnut nyt kysymyksessä olevasta pennusta 500 euron kauppahintaa 18.3.2010.

Osapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että kysymys ei ole ollut lahjanlupauksesta eikä myöskään aiesopimuksesta.

Sillanpää ei ole luovuttanut koiranpentua Tervakorvelle, joka on hankkinut koiranpennun Pohjois-Ranskasta 1 400 euron kauppahinnalla. Asiassa on ollut riidatonta, että koiranpennun noutamisesta on aiheutunut majoituskuluja 60 euroa ja matkakuluja. Laivamatkakulujen osalta erimielisyyttä ei ole ollut siitä, että niiden osalta määrä on ollut 900 euroa.

2. Mistä asiassa on kysymys?

Asiassa on ensisijassa kysymys siitä, olivatko osapuolet ainoastaan neuvotelleet koiran kaupasta vai oliko osapuolten välille syntynyt sopimus koiranpennun kaupasta joko synnytyksen yhteydessä, kun vastaaja oli nostanut koiranpennun ilmaan ja sanonut "Tässäkö on puhuttu Lahja-koira?" tai myöhemmin synnytyksen jälkeen. Tältä osin erimielisyyttä on ollut siitä, oliko Sillanpää 18.3.2010 tarjonnut Tervakorvelle pentua rekisteröintimaksua vastaan ja oliko Tervakorpi hyväksynyt tämän tarjouksen taikka oliko Sillanpää hyväksynyt Tervakorven vastatarjouksen 18.3.2010 ostaa pentu 500 euron kauppahinnalla.

Osapuolilla on ollut erimielisyyttä myös siitä, olivatko Sillanpää ja Tervakorpi ennen pentueen syntymää neuvotelleet pennun kaupasta ja oliko asiassa sovittu, että Tervakorpi osallistuu pentueen hoitamiseen ja oliko tällä seikalla jotakin merkitystä tässä asiassa. Asiassa ei ole vaadittu korvauksia edellä mainitusta, väitetystä työstä.

Mikäli sopimus koiran kaupasta oli syntynyt ja jos sitä siten oli rikottu, kysymys on siitä, oliko Tervakorvelle aiheutunut vahinkoa vastaavanlaisen koiran hankkimisesta muualta. Osapuolilla ei ole ollut erimielisyyttä siitä, että Tervakorpi ei ole ollut kuluttajan asemassa. Asiassa on ollut erimielisyyttä siitä, oliko vastaavanlainen koira ollut hankittavissa Suomesta ja olivatko vaaditut korvaukset koiranpennun noutokustannuksista Pohjois-Ranskasta sekä kauppahinnasta edellä kerrottuun nähden perusteettomia. Mikäli vastaavanlaista koiraa ei olisi ollut saatavissa Suomesta, osapuolilla on ollut erimielisyyttä myös siitä, olisiko pentu ollut toimitettavissa Suomeen edullisemmin.

3. Sovellettavista säännöksistä

Sopimuksen tekemistä säännellään oikeustoimilaissa. Sopimus syntyy oikeustoimilain 1 luvun nojalla, kun tarjoukseen on annettu hyväksyvä vastaus. Hyväksymisen tulee olla ehdoton, jotta sopimus syntyisi. Muutoin se katsotaan oikeustoimilain 6 §:n perusteella uudeksi tarjoukseksi, joka puolestaan voidaan hyväksyä tai hylätä. Oikeustoimilain 1 lukua ei kuitenkaan lain 1 §:n 2 momentin nojalla sovelleta määrämuotoisiin sopimuksiin eikä sopimuksiin, joiden päättämiseen vaaditaan suorituksen toimittamista toiselle sopimuspuolelle (niin sanotut reaalisopimukset). Edelleen oikeustoimilain sopimuksen syntymistä sääntelevät säännökset ovat tahdonvaltaisia. Lisäksi kauppa- sekä muu tapa syrjäyttää ne.

Mikäli asiassa katsotaan sopimus syntyneeksi, sovellettavaksi tulisivat kauppalain säännökset. Kauppalain 67 §:n sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut.

4. Yleistä näytöstä Asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa Arja Tervakorpea ja Tanja Sillanpäätä sekä todistajina heidän puolisoitaan Ahti Tervakorpea ja Petteri Tanskasta. Käräjäoikeus on saanut kaikkien edellä mainittujen henkilöiden kertomuksista, jotka ovat olleet hyvin samansuuntaisia, lähtökohtaisesti hyvin vilpittömän vaikutelman. Kun kysymys on ollut heidän omasta asiastaan, ilmeistä on, etteivät heidän muistikuvansa kuitenkaan ole olleet kaikilta osin täysin objektiivisia.

Asiassa on lisäksi kuultu todistajana Satu Halosta, A**** R***** ja Taina Nygårdia. Satu Halonen on keisarinleikkauksen tehnyt eläinlääkäri, joka on kertonut muun muassa keskusteluista synnytyksen yhteydessä. A**** R****, joka on koirankasvattaja ja kauppaoikeusasioihin erikoistunut ekonomi, on kertonut muun muassa yleisesti noudatettavasta käytännöstä koirien kaupasta. Taina Nygård, joka on koirankasvattaja ja ulkomuototuomari, on kertonut muun muassa siitä, olisiko vastaavanlainen koira ollut saatavissa hänen käsityksensä mukaan Suomesta.

5. Asianosaisten ja todistajien kertomuksista asiaan vaikuttavilta osin

5.1 Tapahtumainkulusta

Arja Tervakorven, Sillanpään, Ahti Tervakorven ja Tanskasen yhdensuuntaisista kertomuksista on ilmennyt, että Tervakorvet olivat Sillanpään ja Tanskasen perheen kanssa varsin läheisiä ystäviä ja tunteneet jo usean vuoden ajan bernhardinkoiraharrastuksen kautta. Sekä Arja Tervakorpi että Sillanpää kasvattavat mainitunlaisia koiria. Arja Tervakorven, Sillanpään ja Ahti Tervakorven yhdensuuntaisista kertomuksista on ilmennyt, että Arja Tervakorven ja Sillanpään kesken oli ollut jo kauan sitten puhetta, että Tervakorvet saisivat Sillanpään omistamasta, Pirkko -nimisen koiran pentueesta aikanaan pennun. Arja Tervakorpi oli nimennyt pennun jo ennen sen syntymää Lahjaksi. Edelleen Ahti Tervakorven kertomuksesta on ilmennyt, että he olivat olleet yhdessä erään toisen tulevan pennunostajan kanssa Sillanpään ja Tanskasen luona muutamaa viikkoa ennen pentujen syntymää illastamassa. Ahti Tervakorven mukaan Sillanpää oli tuolloin todennut olevansa hyvillään siitä, että ainakin kahdelle pennulle olisi hyvät kodit.

Arja Tervakorven ja Sillanpään kertomuksista on ilmennyt, että Arja Tervakorpi oli aikanaan auttanut Sillanpäätä suuren, 13 pennun pentueen hoitamisessa. Kun Arja Tervakorpi oli ostanut kysymyksessä olevasta pentueesta itselleen pennun, oli Sillanpää myynyt sen hänelle 23 euron rekisteröintimaksua vastaan. Sillanpään ja Arja Tervakorven kertomuksista sekä osittain myös todistaja Halosen kertomuksesta on ilmennyt, että Arja Tervakorpi oli avustanut Pirkko-koiran synnytyksessä. Arja Tervakorpi oli hankkinut eläinlääkäriltä etukäteen mahdollisesti tarvittavaa lääkitystä ja oli ollut Sillanpään luona maanantaista keskiviikkoon seuraamassa Pirkko-koiran synnytyksen käynnistymistä ja etenemistä. Edelleen Arja Tervakorpi oli huolehtinut Sillanpään ja Pirkko-koiran kuljetuksesta eläinlääkäriin ja oli ollut mukana keisarinleikkauksessa, jolla pennut olivat lopulta syntyneet.

Synnytyksen yhteydessä Sillanpää on nostanut yhden, värimerkeiltään muista erottuvan koiranpennun ilmaan ja sanonut "Tässäkö on puhuttu Lahja-koira?" Sillanpää ei ole muistanut, mitä Arja Tervakorpi oli tähän vastannut. Sekä Arja Tervakorven että todistaja Halosen kertomuksista on ilmennyt, että Arja Tervakorpi oli vastannut Sillanpään kysymykseen myöntävästi. Muilta osin mahdollista kaupan ehdoista ei ollut synnytyksen yhteydessä kenenkään mukaan keskusteltu.

Todistaja Halosen kertomuksesta on ilmennyt, että yleensä pentua ei valita synnytyksen yhteydessä, vaan pentujen kehitystä seurataan ja valinta tehdään myöhemmin. Halosen mukaan hänen Arja Tervakorvelta myöhemmin saamiensa tietojen mukaan kyseinen pentu oli ollut juuri se, jonka oli ollut tarkoitus vielä myöhemminkin mennä Tervakorville.

Sekä Sillanpään että Arja Tervakorven mukaan pennun kaupasta oli keskusteltu synnytystä seuraavana päivänä Sillanpään keittiössä. Sillanpään mukaan hänen ja Arja Tervakorven välillä oli ollut puhetta, että jos pentu menisi Arja Tervakorvelle, saisi hän sen rekisteröintimaksua vastaan. Arja Tervakorven mukaan puhetta oli ollut, että hänen ei tarvitsisi maksaa kuin rekisteröintimaksu. Kun Arja Tervakorpi ei kertomansa mukaan ollut voinut suostua tähän, hän oli luvannut maksaa pennusta 500 euroa. Arja Tervakorpi ei ole muistanut sitä, mitä Sillanpää oli tähän vastannut, mutta hän itse oli pitänyt asiaa sovittuna, kun keskustelua ei ollut enää jatkettu. Sillanpään kertomuksesta on ilmennyt, että hän oli vastannut Arja Tervakorven tarjoukseen sanomalla "höpö, höpö". Todistaja Tanskasen kertomuksesta on ilmennyt, että Tanja Sillanpää oli soittanut hänelle ja kertonut Arja Tervakorven tarjonneen pennusta 500 euroa. Tanskasen mukaan Sillanpää oli kertonut kieltäytyneensä tarjouksesta ja että myös hän itse oli sanonut Sillanpäälle, että "katsotaan sitten".

Todistaja Ahti Tervakorven kertomuksesta on ilmennyt, että he olivat käyneet katsomassa pentuja noin 4-5 päivän iässä ja toisen kerran noin 3 viikon iässä. Arja Tervakorpi oli ruokkinut tällöin Lahja -pentua. Todistaja Ahti Tervakorven mukaan pennun saaminen oli ollut heidän käsityksensä mukaan selvää ja siihen oli kotonakin varauduttu. Ahti Tervakorven mukaan Sillanpää ei ollut missään vaiheessa ottanut puheeksi, etteivät he saisikaan pentua ja että pentu oli ollut heille varattu.

Sillanpään, Arja Tervakorven ja todistaja Ahti Tervakorven kertomuksista on ilmennyt, että pentujen ollessa noin kolmiviikkoisia Sillanpää oli loukkaantunut Arja Tervakorvelle tämän huomautettua siitä, että hänen ei kannattaisi vielä päästää pentuja ulos, kun maa oli vielä jäässä. Sillanpää oli sulkenut Arja Tervakorvelta pääsyn Sillanpään internetissä ylläpitämälle pentuesivustolle. Arja Tervakorpi oli kertomansa mukaan tiedustellut Sillanpäältä sitä, merkitsikö tämä sitä, ettei hän myykään Lahjaa hänelle. Tähän Sillanpää oli vastannut, että merkitsi. Arja Tervakorpi oli kertomansa mukaan yrittänyt soittaa ja ottaa yhteyttä Sillanpäähän selvittääkseen asian, mutta Sillanpää oli ilmoittanut, että asia hoidetaan virkateitse. Sillanpään kertomuksesta on ilmennyt, että Arja Tervakorpi oli tekstiviestillä pyytänyt Sillanpäätä ilmoittamaan, koska pennun voi noutaa. Sillanpään mukaan hän oli arvioinut, ettei hänen ja Arja Tervakorven yhteistyölle ollut edellytyksiä, mistä syystä hän oli ilmoittanut, ettei hän myy tälle pentua.

Sillanpään kertomuksesta on ilmennyt, että Lahja-pentu oli myyty toisaalle noin 9-10 viikon iässä ja siten myöhemmin kuin muut pennut, koska hän ei ollut etsinyt sille aktiivisesti kotia.

5.2 Koiran kauppaa koskevasta käytännöstä

Kaikkien asiassa kuultujen kertomuksista on ilmennyt, että vakiintunut tapa koiran kaupassa oli, että kaupasta tehtiin kirjallinen sopimus luovutuksen yhteydessä. Edelleen todistaja Halosen, R**** ja Nygårdin kertomuksista on ilmennyt, että Kennelliiton säännöt edellyttivät kirjallisen sopimuksen tekemistä. Nygårdin ja R**** mukaan tämän velvoitteen laiminlyöminen saattoi johtaa Kennelliiton sääntöjen mukaan kurinpitotoimiin. Edelleen R***** kertomuksesta on ilmennyt, että Kennelliitto edellytti sen laatiman vakiosopimuksen tai sen sisältöisen sopimuksen käyttämistä. Sanotussa sopimuksessa oli 10-kohtaiset vähimmäisehdot, joilla suojattiin molempia osapuolia riitatilanteessa.

Sekä Tervakorpien että Sillanpään ja Tanskasen kertomuksista on ilmennyt, että myös he laativat aina kirjallisen sopimuksen myydessään pennun. Arja Tervakorven mukaan kirjallista kauppasopimusta ei ollut nyt tehty, koska se tehtiin tavallisesti pennun luovutuksen yhteydessä.

Sillanpään kertomuksesta on ilmennyt, että pentuja myydessään hän halusi tutustua ostajaehdokkaisiin hyvin, koska hän halusi osallistua myymiensä pentujen elämään myös jatkossa. Edelleen Sillanpään mukaan tästä syystä tärkeätä oli, että yhteistyö ostajien kanssa sujui hyvin. Sillanpään mukaan kaikki keskustelut ennen pennun luovutusikää ja kirjallisen sopimuksen tekemistä käytiin periaatteella "jos kaikki menee hyvin". Luottamus osapuolten välillä oli Sillanpään mukaan tärkeä eikä varmuutta ollut myöskään pentujen selviämisestä luovutusikään asti.

Todistaja R***** kertomuksesta on ilmennyt, että koiran kaupassa ostajat yleensä kävivät useasti tutustumaan tulevaan pentuunsa, jossa yhteydessä kaupasta yleensä neuvotellaan. Kun kysymyksessä on elävä olento, liittyi sen kauppaan erityispiirteitä. Todistaja R****n mukaan pennut saattoivat menehtyä ja esimerkiksi ennen luovutusta tehtävässä eläinlääkäritarkastuksessa saattoi vielä ilmetä ongelmia. Todistaja R**** mukaan tästä syystä oli suositeltavaa, että kauppasopimus tehtiin vasta pennun luovutuksen yhteydessä, mikä tapahtui aikaisintaan 7 viikon ikäisenä.

5.3 Toisen pennun hankinnasta

Arja Tervakorven kertomuksesta on ilmennyt, että he olisivat halunneet jo vuonna 2007 syntyneestä pentueesta lyhytkarvaisen bernhardilaisen, mutta tuolloin sitä ei ollut saatavissa. He olivat hakeneet uuden pennun Ranskasta, koska he eivät olleet saaneet Lahja -pentua ja koska he olivat halunneet pennun nimenomaan samasta suvusta. Arja Tervakorven mukaan hän oli nähnyt Pirkko-koiran isän, joka oli hänen mukaansa todella mahtava koira ja jonka suvusta hän oli ollut kiinnostunut. Uusi, tilalle hankittu pentu oli mainitun uroksen jälkeläinen. Todistaja Ahti Tervakorven kertomuksesta on ilmennyt, että he olivat hakeneet nimenomaan lyhytkarvaista bernhardilaisnarttua. Pirkko -koira oli erinomainen rotunsa edustaja. Todistaja Ahti Tervakorven mukaan Suomesta ei ollut saatavissa samantyyppistä koiraa kuin mitä Lahja-koira olisi ollut. Ranskassa oli ollut saatavissa saman sukulinjan pentu, jonka he olivat päättäneet hakea itse henkilökohtaisesti autolla.

Sillanpään kertomuksesta on ilmennyt, että bernhardilaisen pennut maksoivat Suomessa noin 1 000 euroa ja että vastaavanlaisia koiria syntyi noin 40 vuodessa. Sillanpään mukaan hän ei ollut tietoinen siitä, että Arja Tervakorpi oli ollut kiinnostunut Pirkko -koiran suvusta eikä hän ollut myynyt koiria suvun perusteella. Hänellä oli ollut myynnissä ainoastaan kotikoiria, joten Pirkko-koira ei ollut ollut perimältään tai suvultaan erityinen.

Todistaja Nygårdin kertomuksesta on ilmennyt, että hänen mukaansa Suomesta oli ollut saatavissa Lahja-koiraa vastaavia lyhytkarvaisia bernhardilaisia. Suomessa syntyi keskimäärin noin 40-60 lyhytkarvaista bernhardilaista ja Lahja-koiraa vastaavat koirat maksoivat noin 1 000 -1100 euroa. Todistaja Nygårdin mukaan koirien sukutauluissa oli usein samoja koiria eri puolilla maailmaa. Todistaja Nygårdin mukaan hänen perheellään oli koira, jolla oli sama emä kuin Sveitsistä tuodulla Pirkko -koiralla. Lisäksi Suomessa oli todistaja Nygårdin mukaan Pirkko-koiran isän sukuinen koira. Todistaja Nygårdin käsityksen mukaan Suomesta olisi ollut saatavissa samansukuinen koira kuin mitä Lahja-koira oli ollut.

Sekä Tervakorpien että todistaja Nygårdin ja R**** kertomuksista on ilmennyt, ettei koiran hankinta ulkomailta ollut erityisen epätavallista. Edelleen todistaja Ahti Tervakorven ja todistaja R****** mukaan koiria kuljetettiin myös lentoteitse.

6. Oliko osapuolten välillä sopimus koiran kaupasta? Näytön arviointi ja oikeudellinen arviointi

6.1 Yleistä

Koiran kaupassa on kysymys oikeudellisesti irtaimen esineen kaupasta. Laissa ei ole asetettu mitään muotovaatimuksia tällaiselle kaupalle. Näin ollen sopimus irtaimen kaupasta voidaan tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti.

Asiassa esitetystä näytöstä on ilmennyt, että alan yleisen käytännön mukaan sopimus koiran kaupasta tehtiin kirjallisella sopimuksella ja että myös Kennelliiton sääntöihin sitoutuneet kasvattajat ovat velvollisia tekemään kirjallisen sopimuksen kaupasta. Käräjäoikeus toteaa, ettei kanteen vastustamisen perusteena ole kuitenkaan vedottu esimerkiksi siihen, että kauppasopimus koirasta syntyisi alan kauppatavan mukaisesti kirjallisella sopimuksella.

Sopimusta edeltävät yleensä sopimusneuvottelut. Osapuolet voivat tehdä esimerkiksi aiesopimuksen, joka kuvaa osapuolen yksimielisyyttä verraten monista asioista, vaikka itse sopimuksen solmiminen ei vielä ole mahdollista. Aiesopimukseen ei liity suoraa sopimussidonnaisuutta eikä velvollisuutta sopimuksen tekemiseen. Aiesopimus voi jossain tapauksissa kuitenkin perustaa vastuun toiselle osapuolelle aiheutuneista kuluista. (Hemmo, Mika: Sopimusoikeus I 2003 s. 266-269). Kuten aiemmin todettu, osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että kysymys ei ole ollut aiesopimuksesta eikä asiassa olekaan vaadittu korvauksia esimerkiksi Pirkko -koiran synnytyksessä avustamisessa tehdystä työstä.

Käräjäoikeus toteaa, että osapuolet voivat sitoutua suullisesti sopimukseen, joka myöhemmin kirjataan sopimusasiakirjaksi. Mikäli esimerkiksi jotkin sopimuksen yksityiskohdat ovat vielä auki, vaikka osapuolilla on jo sitoutumistahto, voivat he tehdä esisopimuksen. Esisopimus on osapuolia sitova eikä osapuolen vastuu tällöin rajaudu yksinomaan neuvottelukustannuksiin (ks. esim. KKO 1996:7). Jotta esisopimus velvoittaisi pääsopimuksen tekemiseen, lopullisen sopimuksen sisällön tulee olla riittävän selkeästi täsmennetty. Käräjäoikeus toteaa, ettei asiassa kantajan puolelta ole vedottu siihen, että kysymyksessä olisi ollut edellä kuvatunlainen sopimus. Toisaalta kantaja on väittänyt, että asiassa oli syntynyt suullinen, velvoittava sopimus. Tällaisen sopimuksen syntyminen edellyttää sitä, että osapuolilla on ollut sekä sitoutumistahto että yksimielisyys kaupan ehdoista.

Edellä olevan perusteella asiassa kysymys on siten siitä, oliko osapuolten välillä syntynyt suullinen sopimus koiran kaupasta eli oliko osapuolilla sitoutumistahto ja yksimielisyys kaupanehdoista vai oliko kysymys ollut vain sopimusneuvotteluista.

6.2 Oliko sopimus koiran kaupasta syntynyt Pirkko-koiran synnytyksen yhteydessä?

Käräjäoikeuden arvion mukaan Sillanpään koiran synnytyksen yhteydessä esittämää toteamusta "Tässäkö on puhuttu Lahja-koira?" ei esitetyn näytön valossa ole ollut tarkoitettu selvästikään sitovaksi tarjoukseksi, johon annettavalla hyväksyvällä vastauksella sopimus koiran kaupasta olisi syntynyt. Tätä tukee se, että mistään muista kauppasopimuksen ehdoista ei ollut vielä tuossa vaiheessa keskusteltu. Olosuhteet ovat edelleen olleet poikkeukselliset ja Sillanpään kertomuksen valossa jopa dramaattiset. Edelleen asiassa esitetyn näytön valossa hyvin poikkeavaa olisi, että aivan vastasyntyneestä pennusta tehtäisiin vielä sitovaa kauppasopimusta. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan asiassa kuultujen kertomusten ja kysymyksessä olevien olosuhteiden perusteella Sillanpään toteamus on viitannut Sillanpään ja Arja Tervakorven ennen pennun syntymää käymiin keskusteluihin siitä, että Arja Tervakorpi saisi ostaa kysymyksessä olevasta pentueesta yhden pennun itselleen eikä sitovaksi tarkoitetusta myyntitarjouksesta.

Edellä olevan perusteella asiassa on jäänyt näyttämättä, että sopimus koiran kaupasta olisi syntynyt Pirkko -koiran synnytyksen yhteydessä.

6.3 Oliko sopimus kaupasta syntynyt myöhemmin?

Kohdassa 5.1 kerrotuin tavoin koiran kaupasta on keskusteltu Pirkko -koiran synnytystä seuraavana päivänä. Osapuolten muistikuvat keskustelujen sisällöstä ovat varsin yhdenmukaiset.

Käräjäoikeudella ei ole ollut aihetta epäillä kohdassa 5.2 tarkemmin selostettuja Sillanpään ja todistajan R**** kertomuksia siitä, että koiranpennun kaupassa sopimusneuvotteluja käytiin yleensä luovutusikään asti ja että kaupasta sovittiin vasta, kun pentu oli luovutusiässä. Tämä käytäntö on heidän kertomustensa valossa liittynyt siihen, että ennen tuota ajankohtaa pennun selviämiseen saattoi liittyä epävarmuustekijöitä ja että toisaalta myyjä halusi myös varmistua ostajan sopivuudesta. Käräjäoikeudella ei ole aihetta epäillä, etteikö Sillanpää kävisi koirankauppaa koskevia neuvotteluja kertomallaan tavalla.

Osapuolten välit ovat olleet varsin kiinteät ja luottamukselliset, mikä on ilmennyt muun muassa siinä, että Arja Tervakorpi on ollut mukana Pirkko -koiran synnytyksessä. Kohdassa 5.1 selostetun näytön valossa osapuolten välillä on ollut ennen pentujen syntymää ja syntymän jälkeen ainakin noin kolmen viikon ajan selkeä sitoutumistahto kauppasopimukseen. Tähän nähden epäuskottavaa on, että kauppahinnasta keskusteltaessa Sillanpään kertomin tavoin olisi ollut puhetta siitä, että "jos pentu menisi" Arja Tervakorvelle. Sinänsä mahdollista ja uskottavaa on, ettei pentujen syntymää seuraavana päivänä osapuolilla ole ollut varmuutta siitä, mikä pennuista oli sopimuksen tai neuvottelun kohteena. Todistaja Ahti Tervakorven ja todistaja Halosen kertomuksista on ilmennyt, että synnytystilaisuudessa puheena ollut pentu, oli myöhemminkin pysynyt osapuolten sopimuksen tai neuvottelun kohteena. Tätä käsitystä on tukenut myös Sillanpään kertomus siitä, että mainittu pentu oli luovutettu myöhemmin kuin muut pentueen pennut, koska sille ei ollut aktiivisesti etsitty kotia.

Asiassa on kohdassa 5.1 selostetun näytön perusteella selvitetty, että Sillanpää on tarjonnut Arja Tervakorvelle pentua rekisteröintimaksua vastaan. Sillanpään ja Arja Tervakorven yhdenmukaisilla kertomuksilla on selvitetty, että Arja Tervakorpi oli torjunut tämän ehdotuksen ja tarjonnut pennusta 500 euroa ja siten enemmän, mitä Sillanpää oli pennusta kauppahintana esittänyt. Sillanpään kertomuksella on puolestaan selvitetty, että hän oli torjunut puolestaan tämän Arja Tervakorven vastatarjouksen. Käräjäoikeudella ei ole ollut aihetta epäillä Arja Tervakorven kertomusta siitä, että kauppahinnasta ei ollut myöhemmin keskusteltu ja että hän oli siten pitänyt sovittuna, että hän maksaa pennusta 500 euroa.

Kohdassa 3 selostettujen oikeustoimilain säännösten perusteella kauppahinnasta ei lähtökohtaisesti olisi päästy sopimukseen, koska tarjous ja vastaus eivät ole yhtyneet. Käräjäoikeus toteaa, että Arja Tervakorven vastatarjous on kuitenkin sisältänyt tosiasiallisesti Sillanpään tarjouksen hyväksymisen. Edelleen kun Arja Tervakorpi on ilmoittanut maksavansa pennusta pyydettyä enemmän ja kun kauppahinnasta ei ollut neuvoteltu enää myöhemmin, on kauppahinnasta käräjäoikeuden käsityksen mukaan päästy sopimukseen.

Edellä selostettu puoltaisi sitä käsitystä, että osapuolten välille oli syntynyt sopimus pennun kaupasta.

Toisaalta se, että Arja Tervakorpi on kysynyt välirikon tapahduttua Sillanpäältä sitä, merkitsikö Sillanpään menettely sitä, ettei hän myykään Lahjaa hänelle ja se, että Ahti Tervakorpi on kertonut pennun olleen "varattu" heille, viittaisivat siihen, etteivät Tervakorvet itse olisi mieltäneet sopimuksen vielä syntyneen. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kysymys saattoi olla kielellisestä epätarkkuudesta, joka lienee liittynyt siihen, että koiranpentujen luovutus saattoi tapahtua aikaisintaan vasta seitsemän viikon iässä. Sillanpään kertoma siitä, että Arja Tervakorpi oli välirikon tapahduttua lähettänyt tekstiviestin, jossa oli tiedusteltu sitä, koska pennun voi noutaa ja Arja Tervakorven kertoma siitä, että Sillanpää oli ilmoittanut hänelle että asia hoidetaan virkateitse, osoittaa että Arja Tervakorpi on vaatinut kaupan täyttämistä. Tähän nähden Tervakorpi on esitetyn näytön valossa ollut tapahtuma-aikaan siinä käsityksessä, että hänen ja Sillanpään välille oli syntynyt jo sopimus koiran kaupasta ja että hän on myös ilmaissut tämän Sillanpäälle. Edellä kerrottuun nähden asiassa on jäänyt näyttämättä, että Arja Tervakorpi olisi väitetyllä tavalla käyttäytynyt siten kuin sopimusta ei olisi syntynyt.

Kohdassa 5.2 selostetusta näytöstä on ilmennyt, että yleensä pentujen kaupasta ei sovita ennen niiden luovutusikää ja että kauppakirja allekirjoitettiin luovutushetkellä. Kun aiemmasta Arja Tervakorven vuonna 2007 ostamasta pennusta oli tehty kirjallinen sopimus ja kun kirjallisen sopimuksen tekeminen on asiassa esitetyn näytön perusteella vakiintunut käytäntö, käräjäoikeuden käsityksen mukaan ilmeistä olisi ollut, että myös Lahja -pennusta olisi tehty kirjallinen sopimus luovutushetkellä, mikäli se olisi luovutettu Arja Tervakorvelle. Kuten käräjäoikeus on aiemmin on todennut, uskottavaa oli, ettei koiran kaupasta ollut tapana sopia ennen luovutusikää. Kuten Sillanpään kertomuksesta on ilmennyt, hän oli tuonut ostajaehdokkaille tämän esiin kertomalla, että edellytyksenä oli, että "jos kaikki menee hyvin". Kun Arja Tervakorven ja Sillanpään välillä on ollut luottamukselliset suhteet, oletettavaa ei ole, että Sillanpäällä olisi ollut tarvetta arvioida Arja Tervakorven sopivuutta pennun ostajaksi tai että mikäli pennussa olisi ilmennyt ongelmia, ei tästä olisi sopimusosapuolet huomioon aiheutunut ongelmia. Asiassa esitetyssä näytöstä ei ole ilmennyt, että kaupan ehdollisuudesta olisi ollut puhetta. Toisaalta myöskään Arja Tervakorvella ei kysymyksessä olevissa olosuhteissa ole ollut perustetta olettaa tällaista.

Todistaja R****** kertomuksesta on ilmennyt, että koiran kaupassa käytettiin vakiosopimuslomaketta, jossa olivat vähimmäisehdot. Nämä sopimusehdot ovat olleet kummallekin osapuolelle koirankasvattajina ja myös vuonna 2007 tehdyn kaupan perusteella tuttuja. Kuten käräjäoikeus on aiemmin edellä todennut, olettavaa on ollut, että osapuolet olisivat allekirjoittaneet mainitun sopimuksen luovutushetkellä, jos pentu olisi luovutettu Arja Tervakorvelle. Osapuolet ovat voineet siten olettaa, että mainitut vähimmäisehdot tulevat kauppahinnan lisäksi kaupan ehdoiksi. Sinänsä mahdollista on, että osapuolilla olisi ollut tarvetta neuvotella vielä muista kauppaan liittyvistä ehdoista. Kummankaan osapuolen kertomuksesta ei ole kuitenkaan ilmennyt, mistä olisi ollut vielä tarkoitus neuvotella.

Edellä olevan perustella asiassa on jäänyt selvittämättä, että kauppaneuvottelut olisivat olleet kesken. Kun asiassa ei ole ilmennyt, että kaupassa olisi ollut vielä neuvoteltavia ehtoja ja kun osapuolilla on esitetyn näytön perustella ollut selkeä sitoutumistahto, on osapuolten välille syntynyt suullinen sopimus koiran kaupasta.

7. Vahingonkorvauksesta

7.1 Yleistä vahingonkorvausvastuusta ja korvattavasta vahingosta

Kauppalain 22 §:n mukaan myyjän suoritus on viivästynyt, jos tavaraa ei lainkaan luovuteta tai jos se luovutetaan liian myöhään. Kauppalain mukainen seurausjärjestelmä tulee sovellettavaksi sekä silloin kun sopimus jää täyttämättä, että silloin, kun sopimus täytetään liian myöhään. Kun myyjä tietää sopimuksen täyttämättä jättämisestä tai viivästymisestä, ei ostajalla ole tarvetta reklamoida asiasta. Myyjällä on ilman ostajan ilmoitustakin aihetta varautua siihen, että ostaja tulee vaatimaan seuraamuksia täyttämättä jättämisen perusteella.

Kauppalain 67 §:n sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut. Lähtökohtana on siten täyden korvauksen periaate, joka yleensä tarkoittaa sitä, että vahinkoa kärsinut sopijapuoli on taloudellisesti saatettava siihen asemaan, jossa hän olisi, jos sopimus olisi täytetty oikein.

Edelleen kauppalain 70 §:n mukaan vahinkoa kärsivän sopijapuolen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi. Jos hän laiminlyö tämän, hän saa itse kärsiä vastaavan osan vahingosta.

7.2 Arja Tervakorvelle aiheutunut vahinko

Käräjäoikeus toteaa, että nyt kysymyksessä oleva kauppa on syntynyt olosuhteissa ja tavalla, joka on poikennut tavanomaisesta koiran kaupasta. Epätavanomaista on ollut myös kaupan kohteen hinta. Normaalissa tilanteessa kauppahinta olisi ollut asiassa esitetyn selvityksen perusteella noin 1 000 euroa. Jos vastaava koira olisi ollut hankittavissa Suomesta, ei rahallista vahinkoa olisi aiheutunut tai ainakin sen määrä olisi ollut joka tapauksessa hyvin vähäinen, mikäli kauppahintaa ei olisi sovittu poikkeuksellisen alhaiseksi. Nyt vaaditun vahingonkorvauksen määrä koostuu Ranskasta ostetun ja noudetun koiran kauppahinnasta ja noutokustannuksista.

Kun Arja Tervakorvella on ollut velvollisuus rajoittaa hänelle aiheutunutta vahinkoa, asiassa on kysymys siitä, olisiko vastaava koira ollut hankittavissa Suomesta. Kohdassa 5.3 selostetusta näytöstä on ilmennyt, että Tervakorvet olivat olleet kiinnostuneita Pirkko-koiran suvusta ja erityisesti isän sukulinjasta. Toisaalta heidän kertomuksistaan on ilmennyt, että he olivat hakeneet lyhytkarvaista bernhardilaista. Arja Tervakorven kertomuksesta oli lisäksi ilmennyt, että olisivat olleet ottaneet jo vuonna 2007 lyhytkarvaisen bernhardilaisen Sillanpään toisesta pentueesta, jos sellainen olisi ollut saatavissa. Kun edelleen Sillanpää kertomuksensa perusteella ei ollut tietoinen siitä, että Tervakorvet olivat olleet kiinnostuneita nimenomaan Pirkko-koiran isän sukulinjasta ja kun Tervakorpien kertomuksesta ei ole ilmennyt se, miksi mainittu sukulinja olisi ollut esimerkiksi heidän kasvatustyölleen tärkeä, ei esitetty näyttö tue käsitystä siitä, että saamatta jäänyt pentu olisi ollut laadultaan väitetyllä tavoin ainutlaatuinen. Edelleen todistaja Nygårdin kertomuksen perusteella on selvitetty, että vastaavia sukulinjoja oli ollut myös Suomessa. Edellä olevan perusteella asiassa on jäänyt selvittämättä, että vastaavaa koiraa ei olisi ollut saatavissa Suomesta.

Kanteen mukaisesti pennusta oli sovittu 500 euron kauppahinta. Kun vastaava koira olisi ollut hankittavissa Suomesta noin 1000 euron kauppahinnalla, on Arja Tervakorvelle aiheutunut vahinkoa hinnanerosta 500 euroa.

8. Oikeudenkäyntikuluista

Arja Tervakorven kanne on tullut hyväksytyksi osittain. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään, että jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan on 1 momentissa säädettyä vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisen oikeudenkäyntikulujen määrään.

Oikeudenkäynnissä on keskeisiltä osin ollut kysymys korvausvelvollisuuden perusteen olemassaolosta, jolta osin kanne on hyväksytty. Toisaalta määrällisesti Tervakorven vaatimus on hyväksytty vain vähäisiltä osin eikä hyväksymättä jäänyt osa ole koskenut seikkaa, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan Arja Tervakorven häviämällä määrällä ei ole vähäistä merkitystä eikä asiassa ole myöskään syytä velvoittaa kumpaakaan asianosaista osaksikaan korvaamaan vastapuolensa kuluja. Asianosaiset saavat siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.


Tuomiolauselma Tanja Sillanpää velvoitetaan maksamaan Arja Tervakorvelle:

- koiranpennusta maksettuna hinnanerona 500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 4.11.2010 lukien

Muilta osin asiassa esitetyt vaatimukset hylätään.