Helatorstaina oli SuKoKan (Suomen Koiran Kasvattajat) järjestemä pentu- ja ryhmä näyttely Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa.
Edellispäivän iltana hieman puuhasteltiin todella pienellä porukalla.
Torstaina olinkin sitten aamulla parkissa.
Ja mikä ihme koiraihmisiä vaivaa? Koiranäyttelyiden pitäisi olla mukava harrastus ja kaiken lisäksi vielä aivan vapaaehtoinen sellainen.
Ihmiset ovat valmiita ajamaan satoja kilometrejä ja parkkin ohjauksessa sitten kiljutaan ja karjutaan kun sitä omaa autoa ei saakkaan ihan näyttelyalueen viereen.
Jokainen joka on käynyt Vinttikoirakeskuksessa tietää että parkkipaikkoja ei ole runsaasti.
Mutta mikä oikeuttaa karjumaan ja vittuilemaan parkinohjaajille? Tai ehkä nämä ovat niitä jotka karjuvat ja vittuilevat kaikille? Kun kaikki on aina päin persettä.
Ihanko me tahalteen ohjaamme autoja kauemmaksi, ihan vain vittuilun vuoksi?
Ja tiettävästi minä en ole maksuvelvollinen jos autoilija ei osaa ajaa, en vaikka "ahtaaseen paikkaan ohjasinkin". En vaikka hän uhkasi että "sinä maksat, kun mä tästä lähden ja kolhin lähtiessäni nämä autot".
En myöskään voi olla ajatustenlukija "kun ohjaan auton tänne hevonvittuun ja heiltä EI OLE kukaan kysynyt että haluavatko he purkaa auton".
Pääsääntöisesti ihmiset olivat mukavia ja hyväntuulisia. Mutta jännitystä elämään saa parkkipaikalla....
Tosin kaikki kiukittelijat olivat ehkä niitä jotka eivät olleet tarpeeksi ajoissa paikalla... koska ihan aamusta ihmeset olivat ihania! Ja hyväntuulisuus taatusti tarttui meille ja heille.

Oikein mukava päivä ja kokemus kaikenkaikkiaan.